Asiakkaamme kertovat

Moni asiakkaistamme on kokenut saaneensa apua meiltä palatessaan takaisin yhteiskuntaan. Tässä muutaman asiakkaan kokemuksia siitä miten kaikki lopulta meni.

Pate 44v.

Mä olen ollut erilaisissa laitoksissa siitä asti kun täytin 16 vuotta. Mun faija oli täysin deeku ja mutsi häipy kun mä olin kymmenen. Mä eksyin väärään seuraan ja vedin ekat kännit jo 12 vuotiaana. Ku rahaa ei ollut niin ruvettiin jätkien kanssa tekemään kaikenmoisia keikkoja, pöllittiin mopoja ja fillareita ja rullattiin puiston vanhoja deekuja. Vietiin niiltä kaljat ja viinat mitä sattu löytymään. Ei mennyt kauaakaan kun olin ns. poliisien "vanha tuttu". Ekana jouduin nuorisokotiin ja sieltä karkasin jatkuvasti, sitten mut siirrettiin Keravan nuorisovankilaan ja viimeksi olin Rixussa ja sieltä mut siirrettiin Mikkeliin loppukakkua istumaan.

Mä kuulin vankilan pastorilta tästä yhdistyksestä ja sieltä tuli yks Tumppi (nimi muutettu) mun kanssa juttelemaan linnaan. Se oli tosi mukava jätkä ja se tuntui heti alusta siltä, et se ymmärs mua. Ei se kyselly mitään, mitä mä oon tehny. Sitä kiinnosti enemmän se mitä mä meinaisin tehä kun mä pääsen pois. Me tehtiin sen kanssa sopimus, et mä pääsen punkkaan niitten kämppään ja ne antaa mulle tukihenkilön, joka auttaa mua arkisis asioissa. Mä kun en oo koskaan elänyt niinku normaalia elämää, se tuli tosi tarpeeseen. Mun piti vaa luvata etten mä ala vetää viinaa enkä keikkoja. Mun oli helppo luvata, mä olin saanut tarpeekseni rötöstelystä ja kaikesta sellasesta skeidasta. Mä asuin tän yhdistyksen kämpäs sen koko 2 vuotta ja tais siinä mennä vähän ylikin. Se Tumppi autto mua tosi paljon, mä kävin amiksessa autonasentaja linjan ja pääsin Tumpin ansiosta yhelle auto korjaamolle. Mä oon nyt ollu 5 vuotta vapaa ku taivaan lintu ja mulla on elämä hyvässä mallissa. Kiitos Tumppi ja esvt.

JAMPPA

Mun nimi on Jamppa. Mä vapauduin vuosi sitten linnasta. Kiven sisällä kuulin tästä Etelä-Savon vapautuvien tuki ry:stä. Mä hain niiden asuntoa ja pääsinkin siihen. Alussa mut haastateltiin ja kerrottiin yhdistyksen säännöt ja kerrottiin mitä yhdistys minulta odottaa. Mä olin tottunut jo kaikenlaisiin sääntöihin ja määräyksiin linnassa joten mun oli helppoa sopeutua yhdistyksen sääntöihin.

Mun tukihenkilönä on toiminut Lasse ja olenkin saanut häneltä mm. keskusteluapua yms. Kun tulee takaisin ”siviiliin” on tärkeää että on joku henkilö joka auttaa ihan jokapäiväisissäkin asioissa. Ymmärrän että yhdistyksellä on rajalliset resurssit olla mukana kokonaisvaltaisesti minunlaisteni ihmisten elämässä, mutta varsinkin alussa se on todella tärkeää, kun apua tarvii suunnilleen 24h vuorokaudessa. Itse koen myös että olen helposti houkuteltavissa mm. päihteiden käyttöön ja silloin tukihenkilö on todella tarpeen, ettei luiskahda takaisin entisiin kuvioihin.

Mahdollisuuksien mukaan käyn erilaisten yhdistysten tilaisuuksissa. Olen ollut mukana vapaaehtoistyössä mm. työttömien ruokailussa ja hakeutunut eri toimintajärjestöjen tapahtumiin.

Kun on ollut oikein vaikeaa tukeudun Lasseen ja muihin tukihenkilöihin ja sitä kautta olen saanutkin itselleni apua erilaisten neuvojen ja keskusteluiden kautta. Kaikkein vaikeimmaksi nykytilanteessani koen erilaisissa virastoissa asioimisen ja olen kokenut että minut leimataan niissä helposti ”linnanvenkulaksi” ja tavallistenkin asioiden hoitaminen käy silloin hyvin vaikeaksi.

Ymmärrän ettei yhdistys voi tarjota apuaan joka hetki, mutta uskoisin että asioiden hoitaminen vaikkapa ”soskussa” helpottuisi jos mukanani olisi esim. oma tukihenkilöni.

Toivoisin myös yhdistykseltä panostusta kulttuurin ja urheilun tukemiseen, siten että löytyisi ns. ”matalan kynnyksen” paikkoja joissa harrastukset eivät jäisi ainakaan kiinni siitä ettei ole rahaa toteuttaa niitä.

Kokonaisvaltaisesti olen suhteellisen tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni joitakin vaikeita aikoja lukuun ottamatta ja toivonkin että yhteistyöni mm. Lassen kanssa jatkuisi. (nimet muutettu)